Puhtaat paperit Eviralta

Kuten aiemmissa päivityksissäni olen maininnutkin, niin peruskurssimme varrella on useaan otteeseen puhuttu erilaisista mehiläisten taudeista siinä määrin, että osa jo ihmetteli, miten tautisia elukoita ne mehiläiset oikein ovatkaan! Eiväthän ne ole mutta tulevan tarhaajan on syytä tunnistaa mahdolliset taudit ja osata torjua niitä tekemällä - ja toisinaan jättämällä tekemättä toimenpiteitä, joista on mehiläisille haittaa eikä hyötyä.

Alkavalla viikolla kurssillamme olisi vuorossa tarhakäynti nro II, jossa on ohjelman perusteella vuorossa osaston lisäämistä ja tautitarkkailua. Olisi ollut kiva mennä mutta kun ei nyt valitettavasti satu sopimaan mikään vaihtoehdoista omiin aikatauluihini. Osastoa on kuitenkin jo lisätty (lue: katsoin vierestä) ja esikotelomädän eli EKM:n varalta tautitarkkailua olen treenannut korkin sulkijana, putkilon numeroijana, lomakkeen täyttäjänä ja lähetyksen postittajana. Tämän lisäksi olimme kuuntelemassa yhdistyksemme järjestämää EKM-luentoa. Leimin Janne valisti meitä asiasta aakkoshuoltsikan ”kokoustilassa” huhtikuun alkupuolella. Näytteitä otettiin meillä pääsiäisen alla joka ikisen pesän talviruuasta – ei yhteisnäytettä vaan ”pesä/putkilo”-taktiikalla. Eipä olisi jäänyt sitten haarukoitavaksi, missä pesässä olisi ehkä kytemässä EKM, mikäli Eviran tulos olisi ollut toisenlainen...

Kuten otsikkokin jo kertoo, niin Eviralta tuli juuri perjantaina puhtaat paperit jokaikisestä pesästä! Tai ei oikeastaan papereita, sillä tuossa vaiheessa saimme vastauksen puhelimitse – ja papereita odotetaan lähiaikoina postitse. Maaliskuussa ryhdyin selvittelemään, että miten tämä EKM-tutkimus ylipäänsä hoidetaan tilanteissa, joissa pesä ei sinänsä vaikuta tautiselta eikä ole myöskään olemassa tautihistoriaa omalta (tai oikeastaan Itse Mehiläistarhaajan) tarhausajalta. Em. kaltaisiin tapauksiinhan ei löydy ainakaan tällä hetkellä opastusta liiton (SML ry.) sivuilta, mikä olisi mielestäni kaiken A & O - sekä kaikkien nykyisten että tulevien tarhaajien eduksi. Lisäksi tarvittaisiin riittävän seikkaperäiset ohjeet sitä, miten asian kanssa pitäisi toimia myytäessä pesiä ja kuinka vanha tutkimus on vielä kelvollinen, jos pesiä ostaa tai myy. Kaikki tarhaajat eivät toki kuulu liittoon ja/tai lue ko. sivuston ohjeita mutta olisi edes mahdollisuus löytää jostain tietoa ja ohjeita noudattamalla estää edes omalta osaltaan EKM:n leviäminen myyntipesien kautta. Tietovajeeni takia päädyinkin lähettämään liudan kysymyksiä liittoon. Varsinaista aikarajaa ei saamani vastauksen perusteella ole olemassa mutta suositeltavaa on, että keväällä myytävien pesien tutkimus ei saisi olla vanhempi kuin edelliseltä satokaudelta (loppukesä) – ja jaokkeiden myynnissä tutkimustulos pitäisi olla samalta keväältä tai uudempi. Tämä siis sen perusteella, mitä sain vastaukseksi maaliskuussa 2014. Voi olla, että tämä on jo nyt tätä kirjoittaessani joltain osin vanhentunutta tietoa - ja ehkä vielä todennäköisemmin vanhenee jossain vaiheessa...

Koska monessa yhteydessä olen saanut sen käsityksen, että EKM on jo jonkimoinen ongelma juurikin Länsi- ja Etelä-Suomessa, niin kyllähän tulosten saanti jänskätti. Suomessahan tulkinta on äärimmäisen tiukka: yksikin EKM-itiö tarkoittaa tautia, vaikkakin ehkä vain piilevänä. Ymmärtääkseni osassa maista pesä katsotaan tautiseksi vasta sitten, kun tauti on kliininen eli eläinlääkäri voi todeta sen tunnistamalla oireita (esim. venyvä toukkamassa tikkutestillä). Jos muistan kuulemani oikein, niin piilevän taudin eteneminen kliiniseksi edellyttänee jopa miljoonia itiöitä! Maalaisjärjellä ajateltuna tuntuukin siltä, että yhden itiön perusteella julistettava (kliininen) tauti on vähän sama asia kuin minulla väitettäisiin tällä hetkellä olevan esim. vatsatauti ja flunssa sillä perusteella, että kropassani lienee jotain ”ylimääräistä”, joka ehkä edesauttaisi taudin puhkeamista tietyissä olosuhteissa.

Oli miten oli niin ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että pesän EKM-saneeraus tulee tänä kesänä eteeni vain siinä tapauksessa, jos ehdin mukaan siihen kurssipäiväämme, jolla saneerausta opetetaan käytännössä. Tosin tämän ennustettavuus taitaa olla samaa luokkaa kuin kesäsään ennustaminen tässä vaiheessa vuotta... Eihän sitä koskaan voi tietää, jos pesiemme nykyisten tai tulevien sijoituspaikkojen lähellä on jokin potentiaalinen tautilähde, josta EKM siirtyykin omaan tarhaukseen. Turha sitä on kuitenkaan murehtia – mehiläistarhaajan elämähän on täynnä erilaisia epävarmuuksia!

PS. mahdollisille hunajankäyttäjille tiedoksi: EKM on ”vain” sikiötauti, joka jyllätessään näivettää pesän: uusia mehiläisiä syntyy aina vaan vähemmän. Se ei siis vaivaa aikuisia mehiläisiä, jotka keräävät meden - eikä myöskään hunajaa käyttäviä ihmisiä.

Kaiken maailman superhunajat...

Edellisestä blogipäivityksestä alkaakin olla jo aikaa. Tämänpäiväisen Helsingin Sanomien kirjoitus haavat parantavasta "superhunajasta" sai kuitenkin tarttumaan kuvitteelliseen kynääni...

Mistä ihmeestä näitä luonnontuotteiden superversioita oikein tulee? Jos miettii lehtijutuissa sekä markkinointi- ja myyntipuheissa käytettyjä nimikkeitä, niin matka tavallisesta luonnontuotteesta supertuotteeksi onnistuu ilmeisesti jollakin seuraavalla keinolla:

• tuote saa lääketieteellisen nimikkeen ja se pakataan folioisiin läpipainopakkauksiin tai steriiliin muoviin
• tuote kuivataan tai jauhetaan ja rahdataan mielellään toiselle puolelle maapalloa
• tuote saadaan markkinoitua kansainvälisille julkimoille, jotka kertovat käyttävänsä tuotetta. Oletettavasti tässä tapauksessa raha kulkee toiseen suuntaan kuin normaalisti tuotteita hankittaessa...

On se maailma vaan mennyt ihmeelliseksi, kun kaikki luonnollisetkin raaka-aineet pitää pakata länsimaisen lääketieteen kertapakkauksiin tai tänne luonnonmarjojen luvattuun maahan rahdataan kuivattuja "ihmemarjoja" eli superfoodia! Niitä ihmemarjoja kun on Suomen metsät väärällään. Ei tarvitse välttämättä mennä edes metsään asti, sillä torilta niitä saa tuoreina ja kaupan hyllyltä kuivattuna tai jauhettuna. Käsittääkseni näitä kotimaisia marjoja ja niiden "superfood-ominaisuuksia" on yritetty markkinoida kotimaassakin mutta taitavat tehdä paremmin kauppansa jälleen kerran siellä toisella puolella maapalloa, missä arvostetaan aivan eri tavalla suomalaisen luonnon ja luonnontuotteen puhtautta.

Jos siis olen ymmärtänyt oikein, niin hunaja muuttuu superiksi siinä vaiheessa, kun se pakataan lääketehtaan läpipainopakkauksiiin tai pieniin steriileihin muovipusseihin. Taannoin apteekin tiskillä reseptilääkettä odottaessani huomioni kiinnittyi tablettipakkauksiin, jotka sisälsivät tuoteselosteen mukaan Kanadasta peräisin olevaa kuivattua hunajaa. Totesin farmaseutille, etten ymmärä ollenkaan mitä järkeä on rahdata Kanadasta asti kuivattua hunajaa kun sitä kuivaamatonta alkuperäistuotetta on saatavilla vaikkapa naapurin mehiläistarhaajalta. Farmaseutti ainakin väitti olevansa kanssani samaa mieltä...

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa? Pitäsikö jokaisen torikojun ja myyntihyllyn reunassa lukea, että nämä puhtaat ja terveelliset suomalaiset hunajat ja marjat eivät ole ainoastaan superfoodia vaan suorastaan hyperfoodia?!