sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ensimmäistä kertaa tositoimissa!

 

Peruskurssin tarhakäynti I 5.4.2014


Kevättalven teoriapäivien jälkeen koitti ensimmäinen tarhakäynti. Suuri peruskurssijoukkomme jakaantui viikonloppuna ryhmiin, sillä 30 henkilöä samalla tarhalla samaan aikaan olisi jo ollut liikaa. Varmaan olisi ollut liikaa Hannun näkökulmasta siinäkin mielessä, että noin kymmenen innokkaan kurssilaisen tekemisiä on helpompi pitää silmällä... Kyllä me aikuisetkin ”ehditään” saamaan aikaan kaikenmoista kun vaan valvojan silmä välttää.

Ohjelmassa oli yhden tarhan, tässä tapauksessa kahdeksan pesän pohjien vaihto, ruoka- ja sikiöintitilanteen tarkastus sekä oksaalihappotiputus. Hannun pesiin pohjien vaihto sujui luonnikkaasti, koska piti vain repäistä nidotut hiiriesteet pois, liu'uttaa talvella käytettävä verkkopohja pois uristaan ja laittaa tilalle umpinainen pohjalevy. Luulenpa, että joukkiomme selviytyi kunnialla myös siitä, että takareunan tukkeeksi tuli yhtenäinen puukapula ja etupuolelle säätökapula ja pienin mahdollinen lentoaukko, jotta lämpötalous on kunnossa sikiöintiä ja pesän kevätkehitystä varten. Mahtoikohan Hannu luottaa meihin vai kävikö salaa tarkastamassa, tulivatko pulikat varmasti kohdilleen...




Lähes kaikilla kurssilaisilla oli uutuuttaan valkoisena hohtava hoitopuku, joka ei tosin hohtanut puhtautttaan enää hetken päästä... Oma hoitoanorakkini oli ehtinyt tuhriintua jo edellisenä viikonloppuna, kun kävin salaa harjoittelemassa pohjien vaihtoa mökkipihallamme. Vaikka kuinka itse yrittäisi olla siivosti, niin työläisneitokaiset palkitsevat etenkin näin kevätaikaan hoitajan työskentelyn tekemällä omia ”rusketusraitojaan” eri puolille pukua. Suojautumista mehiläispesillä tarvitaan siis sekä piikikkäiden että värikkäiden pommitusten varalta!

Hannun pesät osoittautuivat varsin vahvoiksi. Ruokaa piisasi ja kohokantisia peittosikiöitä löytyi kaikista pesistä. Kukaan ei tainnut nähdä kuningatarta eikä koleahkon tuulen takia ollut tarkoituskaan tuulettaa pesää turhan pitkään. Sikiöinti on kuitenkin vankka todiste siitä, että emo on olemassa – tai ainakin oli vielä viikko, pari sitten. Hannu muuten lupaili aiemmin sähköpostissaan tarhakäyntien ajankohtia ilmoitellessaan, että tänä viikonloppuna lempeät ja lämpimät tuulet jo leyhyttelevät oksia. Sanoisin, että noilla eväillä Hannun ei kannata miettiä meteorologin uraa!

Hannun tarhalla tehtiin myös keväinen oksaalihappotiputus. Varroapunkin torjuntaan on erilaisia hoitokäytäntöjä. Luultavasti suuri osa tekee säännölliset torjunnat joka tapauksessa, tekemättä punkkilaskentaa. Torjuntakäytäntö riippuu siis varmaankin tarhaajasta, maantieteellisestä sijainnista ja etenkin tarhausalueen punkkimäärästä. Meillä torjunnat tehdään säännönmukaisesti loppukesästä sekä loppuvuodesta, lisäksi punkkeja torjutaan leikkaamalla kuhnurikakkuja. Muutoin seurataan punkkitilannetta pohjista, joten kevään tiputusta ei tehdä vain ”varmuuden vuoksi”. Esimerkiksi nyt viimeisen viikon aikana juuri vaihdetuille 10 pohjalle oli pudonnut vain parista, kolmesta pesästä 1-3 punkkia (ok tulos) ja muista ei ollenkaan. Varroapunkkitilanteen seurannasta ja torjunnasta löytyy muuten tietoa liiton sivuilta.

Koko ryhmämme tarttui innokkaasti toimeen ja kukaan ei puikkinut pakoon mehiläisten pörrätessä ympärillä. Eivätkä ne tyytyneet vain pörräämiseen vaan asettuivat tiiviiksi peitteeksi muutamien pukuihin ja etenkin hattuihin. Tosin osaselitys oli se, että me innokkaat aloittelijat emme välttämättä vielä sisäistäneet, miksi hoitotoimenpiteet tehdään yleensä joko pesän takana tai korkeintaan sivustalla. Lentoaukon edessä seisominen ei liene suotavaa mutta kun piti kuitenkin samalla nähdä, mitä siellä oikein tapahtuu.